Miten ihmeessä voin kontrolloida omaa käyttäytymistäni humalassa?!Näin
kysyi eräs ystävättäristäni, kun hän oli pettänyt aviomiestään..En
osannut vastata mitään. Suuni muistutti oota ja näytin varmaan juuri
siltä kuin miettisin ostanko lauantai makkaraa vai parmankinkkua! Sehän
se olisikin vastaus ja koko maailman pelastus (tai ainakin Suomen) jos
jokainen ihminen voisikin kontrolloida itseään täysin rinnoin myöskin
2-promillen humalassa. Silloin tulisi juotua kosolti enemmän kuin vain
Tallinnan tuliaisia. Vältyttäisiinkö silloin myöskin useilta ns. se
tapahtui kännissä selittelyiltä? Voisiko ihminen elää myöskin sen
tiedon kanssa että teki sen itse täysin oman tuntemusten vallassa ja
jopa nautti siitä?
Suurin helpotus on kuitenkin että emme voi kontrolloida itseämme
humaltuneena. Voimme vain antaa palaa ja katsoa mitä eteen tulee.
Sitten voimme vain toivoa että ne oletettavasti sumentuneet
aivosolumme, ne jotka vielä ymmärtävät jotain omasta
moraalikäyttäytymisestämme, toimivat edes pätkittäin.
Olen sitä mieltä että tapahtuipa humalassa mitä tahansa, niin ihminen
on jo päättänyt ennen humaltumista ( jossain alitajunnan sopukoissa)
että mitä tulee illan aikana tapahtumaan. Turhautuneet pitkäaikaiset
parit toivovat löytävänsä jotain extraa elämäänsä ja sinkut toivovat
mitä tahansa "sutinaa", jotta olisi jotain mistä puhua seuraavana
päivänä puhelimessa kavereiden kanssa. Niimpä niin..Emmekö kaikki etsi
jotain? Etenkin ne yksilöt jotka ovat katkeroituneet elämäänsä, mutta
eivät osaa purkaa sitä vyyhtiä, jolla sen ovat itselleen luoneet.
Silloin alkoholi on hetkellinen taivas ja pelastus. Seuraavana päivänä
on taas ryhdistäytyttävä ja pelastettava itsekunnioituksen rippeet.
Parisuhteen suurin myrkky on alkoholi. Etenkin jos asiat ovat olleet
rempallaan jo pitemmän aikaa, eikä niistä ole pystytty puhumaan.
Suomalainen mentaliteetti kun ei ole niitä kaikista tempperamenttisia
ja huokeita, puhuminen ei ole parhaimpia puoliamme, etenkään
vastakkaisen sukupuolten välillä. Laita siihen vielä pitempiaikainen
parisuhde...on puhumiset aika vähissä ja nekin puheet mitä puolison
suusta tulee alkaa olla jo kulutettua kamaa, eikä ne kiinnosta! Tässä
tilanteessa kun päätät lähteä radalle, sinulle on aivan sama vaikka
päätyisit vanhan heilan kainaloon, aikahan on jo kullannut teidän
yhteiset parisuhde muistelonne...
Alkoholi politiikkaa voisi puida vaikka kuinka kauan ja silti se tie ei
veisi mihinkään. Olen vain sitä mieltä että tiettyjä asioita ei vain
voi tehdä humalassa, kuten ajaa autoa tai pettää kumppaniaan.
Kummastakin tempauksesta saa tajunnan räjäyttävät morkkikset ja kaiken
päälle vieläpä menettää luottamuksen, niin virkavallan kuin
kumppaninsa. Jos ei jää kiinni niin on kävelevä aika-pommi. Aina on
jossain joku, joka tietää mitä olet tehnyt. Niin kuin siinä
kauhuleffassa, tiedän mitä teit viime kesänä. Salaisuuksilla on vain
taipumis tulla ilmi.
Jos meillä kaikilla Suomalaisilla olisi sen verran selkärankaa että
osaisimme puhua tunteemme julki. Siis juuri ne TUNTEEMME, joita
sisällämme velloo ja pyörii, niin voisimme säästyä useimmilta pahoilta
teoilta,joita kanssa ihmistemme keskuudessa velloo. Sisäistä pahaa-oloa
ei juuri paranna "kansanlääkkeemme", jota niin surutta kaadamme
kurkusta alas. Voisimme istua alas, rentoutua,sitten kerätä voimia ja
nostaa kissa pöydälle. Toisin sanoen avata suumme. Se voisi olla
kanssaihmistemme mielestä tajunnan räjäyttävää touhua.
lauantai, 2. elokuu 2008
Kommentit