Miten ihmeessä voin kontrolloida omaa käyttäytymistäni humalassa?!Näin kysyi eräs ystävättäristäni, kun hän oli pettänyt aviomiestään..En osannut vastata mitään. Suuni muistutti oota ja näytin varmaan juuri siltä kuin miettisin ostanko lauantai makkaraa vai parmankinkkua! Sehän se olisikin vastaus ja koko maailman pelastus (tai ainakin Suomen) jos jokainen ihminen voisikin kontrolloida itseään täysin rinnoin myöskin 2-promillen humalassa. Silloin tulisi juotua kosolti enemmän kuin vain Tallinnan tuliaisia. Vältyttäisiinkö silloin myöskin useilta ns. se tapahtui kännissä selittelyiltä? Voisiko ihminen elää myöskin sen tiedon kanssa että teki sen itse täysin oman tuntemusten vallassa ja jopa nautti siitä?

Suurin helpotus on kuitenkin että emme voi kontrolloida itseämme humaltuneena. Voimme vain antaa palaa ja katsoa mitä eteen tulee. Sitten voimme vain toivoa että ne oletettavasti sumentuneet aivosolumme, ne jotka vielä ymmärtävät jotain omasta moraalikäyttäytymisestämme, toimivat edes pätkittäin.

Olen sitä mieltä että tapahtuipa humalassa mitä tahansa, niin ihminen on jo päättänyt ennen humaltumista ( jossain alitajunnan sopukoissa) että mitä tulee illan aikana tapahtumaan. Turhautuneet pitkäaikaiset parit toivovat löytävänsä jotain extraa elämäänsä ja sinkut toivovat mitä tahansa "sutinaa", jotta olisi jotain mistä puhua seuraavana päivänä puhelimessa kavereiden kanssa. Niimpä niin..Emmekö kaikki etsi jotain? Etenkin ne yksilöt jotka ovat katkeroituneet elämäänsä, mutta eivät osaa purkaa sitä vyyhtiä, jolla sen ovat itselleen luoneet. Silloin alkoholi on hetkellinen taivas ja pelastus. Seuraavana päivänä on taas ryhdistäytyttävä ja pelastettava itsekunnioituksen rippeet.

Parisuhteen suurin myrkky on alkoholi. Etenkin jos asiat ovat olleet rempallaan jo pitemmän aikaa, eikä niistä ole pystytty puhumaan. Suomalainen mentaliteetti kun ei ole niitä kaikista tempperamenttisia ja huokeita, puhuminen ei ole parhaimpia puoliamme, etenkään vastakkaisen sukupuolten välillä. Laita siihen vielä pitempiaikainen parisuhde...on puhumiset aika vähissä ja nekin puheet mitä puolison suusta tulee alkaa olla jo kulutettua kamaa, eikä ne kiinnosta! Tässä tilanteessa kun päätät lähteä radalle, sinulle on aivan sama vaikka päätyisit vanhan heilan kainaloon, aikahan on jo kullannut teidän yhteiset parisuhde muistelonne...

Alkoholi politiikkaa voisi puida vaikka kuinka kauan ja silti se tie ei veisi mihinkään. Olen vain sitä mieltä että tiettyjä asioita ei vain voi tehdä humalassa, kuten ajaa autoa tai pettää kumppaniaan. Kummastakin tempauksesta saa tajunnan räjäyttävät morkkikset ja kaiken päälle vieläpä menettää luottamuksen, niin virkavallan kuin kumppaninsa. Jos ei jää kiinni niin on kävelevä aika-pommi. Aina on jossain joku, joka tietää mitä olet tehnyt. Niin kuin siinä kauhuleffassa, tiedän mitä teit viime kesänä. Salaisuuksilla on vain taipumis tulla ilmi.

Jos meillä kaikilla Suomalaisilla olisi sen verran selkärankaa että osaisimme puhua tunteemme julki. Siis juuri ne TUNTEEMME, joita sisällämme velloo ja pyörii, niin voisimme säästyä useimmilta pahoilta teoilta,joita kanssa ihmistemme keskuudessa velloo. Sisäistä pahaa-oloa ei juuri paranna "kansanlääkkeemme", jota niin surutta kaadamme kurkusta alas. Voisimme istua alas, rentoutua,sitten kerätä voimia ja nostaa kissa pöydälle. Toisin sanoen avata suumme. Se voisi olla kanssaihmistemme mielestä tajunnan räjäyttävää touhua.