Rakastan syksyä! En sen takia että se vesimäärä ja pimeys kiehtoisi minua, vaan siksi että saan taas pukea vaatetta päälleni. Ihanampaakin ihanammat postikuvastot tippuvat päivittäin postiluukusta ja antavat mahdollisuuden tilata,tilata ja tilata! Ihanaa kulutusta, jee lisää vaatteita! Huutonet on myöskin oiva paikka, sieltä saa innokas kuluttaja öky-kosmetiikkaa opiskelijankin kukkarolle sopivalla hinnalla. Internet on kuin luotu ostoksille ja kulutukselle. Ei tarvitse lähteä mihinkään, visa voi vinkua omalta sohvalta käsin ja ah, kaikki toimitetaan vaikka kotiisi jos niin haluat.

Hei! Olen nainen ja olen shoppailu-holisti. Minulta meni IHAN OIKEESTI aikaa, ennen kuin pystyin myöntämään itselleni sen ja saati sitten muille. Tiedän etten ole yksin ongelmani kanssa. Minun lisäkseni tuhannet naiset Suomessa kärsivät samasta ongelmasta. Kuinka helvetissä tälläisestä riippuvuudesta oikein pääsee eroon??! Kai tähänkin joku "pilleri" löytyy? Korvien välissähän tämäkin ongelma on. Jos vaatekaappi pursuaa käyttämättömiä, ns. must have-tuotteita ja ei ole ikinä keksinyt niille käyttöä, niin hyvät siskot, on aika katsoa peiliin! On aika tunnustaa itselleen että kulutuksen kuristava koura on saanut sinusta kunnon otteen, eikä se päästä sinusta irti, jollet taistele sitä vastaan.

Minä olen nyt ollut kaksiviikkoa ns. kulutuslakossa. Tein sopimuksen erään hyvän ystäväni kanssa (kirjallisena ja todistajien läsnäollessa!! ) että en osta mitään turhaa vuoteen. Kyllä, luitte oikein, VUOTEEN! Kun ystäväni tutki vaatekaappiani ja katsoi sitten minua, niin tunsin suurta häpeää.. Voitteko kuvitella?! Yleensähän naiset leveilee ylpeänä vaatekaapillaan joka pursuaa upeita, seksikkäitä ja trendikkäitä kuteita. Minä tunsin häpeää, minulla oli siihen myös syyni. Ystävättäreni on tunnettu ekologisti joka on enemmän kuin kerran vuodattanut minulle kuluttamisen haitoista ja siitä kuinka ihmiset eivät välitä siitä. Olen aina ihaillut hänen vaatimatonta ja korutonta yleisilmettään ja silti hän näyttää aina huolitellulta. Hän on kuin henkäys puhdasta ja raikasta uutta maailmaa, jossa välitetään siitä onko wc-paperi ympäristö ystävällistä vai ei?

Päätin itsekkin että voisin löytää pinnallisen ulkokuoreni alta jotain herkkää ja puhdasta. Voisin aloittaa uuden elämän jossa "raitistuisin" kuluttamisen riettaudesta. Se on todella houkuttelevaa..eikö olekkin? Astua sisään vaatekauppaan ja haistella ihania uusia vaatteita, kokeilla niitä, kosketella niitä, viedä ne parhaimmat kotiin mukanaan. Hyvät naiset, se on ansa. Se on yhteiskunnan luomaa vaikutusta, jolloin kaikilla tulisi olla juuri sitä uutta, juuri sillä hetkellä. Muuten olet out kuvioista.

Voit sanoa sille myös EI. Voit kävellä vaatekauppojen ohitse ja olla vielä trendikkäämpi kuin mitä brandit sinulle viestittävät. Voit olla oman elämäsi individualisti, joka tuntee ja tietää omat ja luonnon rajoitteet. Meillä kaikilla on oma tulevaisuutemme, kuluttaminen ei vie sitä eteenpäin. Sensijaan uusiokäyttäminen eli kierrätys vaatteissa, tavaroissa, huonekaluissa, ym. Ekologinen elämäntyyli, se on maailmallakin saanut jo suurta kannatusta ja on todella trendikästä! Jos kuljet kirpputorilta ostamissasi vaatteissa ( joiden ei tarvitse näyttää tylsiltä! ) vietität kanssa ihmisillesi vastuuta ja omia mielipiteitä. Kirpputoreilta tekee myöskin huiseja löytöjä, ei tarvitse pelätä että täytyisi luopua omasta tyylistään täysin! Olen tehnyt jopa lempi-vaate ostokseni kirpputorilta. Jos ei halua ostaa joka tapauksessakaan käytettyjä vaatteita, niin ekologisia vaateketjuja on jo paljon maailmalla, joiden vaatteiden materiaalien valmistuksessa ei ole käytetty mitään luontoa tai ihmistä rasittavia ulkoisia tekijöitä. Korostan sitä että on trendikkäämpää pitää huolta yhteisistä asioista, kuin kääntää niille selkänsä!

Se on vaikeaa...tiedän. Olen itsekkin vielä "lapsen kengissä" tämän asian kanssa, sillä olen tottunut kuluttamaan, tai ei, suorastaan elänyt kuluttamiselle. Opettelen siis itsekkin. Opettelen ottamaan vastuuta ympäristöstä ja pikkuhiljaa muuttamaan asenteitani omasta mielestäni oikeaan suuntaan. Onneksi minulla on hyvä tukijoukko. Onneksi minulla on myös vaatekaappi, jota olen vasta nyt alkanut tarkastella "sillä silmällä". Olen tehnyt löytöjä, joita en edes tiennyt kaapissani olevan. Voitte uskoa että nämä ovat olleet jännittävät pari viikkoa. Kaikki tämä on vasta alkua...toivon todella että pääsen kulutus vimmastani eroon ja niinkuin ystäväni sanoi; voin olla taas vapaa! Katsotaan miten naisen käy.