Rakastan syksyä! En sen takia että se vesimäärä ja pimeys kiehtoisi
minua, vaan siksi että saan taas pukea vaatetta päälleni. Ihanampaakin
ihanammat postikuvastot tippuvat päivittäin postiluukusta ja antavat
mahdollisuuden tilata,tilata ja tilata! Ihanaa kulutusta, jee lisää
vaatteita! Huutonet on myöskin oiva paikka, sieltä saa innokas
kuluttaja öky-kosmetiikkaa opiskelijankin kukkarolle sopivalla
hinnalla. Internet on kuin luotu ostoksille ja kulutukselle. Ei
tarvitse lähteä mihinkään, visa voi vinkua omalta sohvalta käsin ja ah,
kaikki toimitetaan vaikka kotiisi jos niin haluat.
Hei! Olen nainen ja olen shoppailu-holisti. Minulta meni IHAN OIKEESTI
aikaa, ennen kuin pystyin myöntämään itselleni sen ja saati sitten
muille. Tiedän etten ole yksin ongelmani kanssa. Minun lisäkseni
tuhannet naiset Suomessa kärsivät samasta ongelmasta. Kuinka helvetissä
tälläisestä riippuvuudesta oikein pääsee eroon??! Kai tähänkin joku
"pilleri" löytyy? Korvien välissähän tämäkin ongelma on. Jos
vaatekaappi pursuaa käyttämättömiä, ns. must have-tuotteita ja ei ole
ikinä keksinyt niille käyttöä, niin hyvät siskot, on aika katsoa
peiliin! On aika tunnustaa itselleen että kulutuksen kuristava koura on
saanut sinusta kunnon otteen, eikä se päästä sinusta irti, jollet
taistele sitä vastaan.
Minä olen nyt ollut kaksiviikkoa ns. kulutuslakossa. Tein sopimuksen
erään hyvän ystäväni kanssa (kirjallisena ja todistajien läsnäollessa!!
) että en osta mitään turhaa vuoteen. Kyllä, luitte oikein, VUOTEEN!
Kun ystäväni tutki vaatekaappiani ja katsoi sitten minua, niin tunsin
suurta häpeää.. Voitteko kuvitella?! Yleensähän naiset leveilee ylpeänä
vaatekaapillaan joka pursuaa upeita, seksikkäitä ja trendikkäitä
kuteita. Minä tunsin häpeää, minulla oli siihen myös syyni.
Ystävättäreni on tunnettu ekologisti joka on enemmän kuin kerran
vuodattanut minulle kuluttamisen haitoista ja siitä kuinka ihmiset
eivät välitä siitä. Olen aina ihaillut hänen vaatimatonta ja korutonta
yleisilmettään ja silti hän näyttää aina huolitellulta. Hän on kuin
henkäys puhdasta ja raikasta uutta maailmaa, jossa välitetään siitä
onko wc-paperi ympäristö ystävällistä vai ei?
Päätin itsekkin että voisin löytää pinnallisen ulkokuoreni alta jotain
herkkää ja puhdasta. Voisin aloittaa uuden elämän jossa "raitistuisin"
kuluttamisen riettaudesta. Se on todella houkuttelevaa..eikö olekkin?
Astua sisään vaatekauppaan ja haistella ihania uusia vaatteita,
kokeilla niitä, kosketella niitä, viedä ne parhaimmat kotiin mukanaan.
Hyvät naiset, se on ansa. Se on yhteiskunnan luomaa vaikutusta, jolloin
kaikilla tulisi olla juuri sitä uutta, juuri sillä hetkellä. Muuten
olet out kuvioista.
Voit sanoa sille myös EI. Voit kävellä vaatekauppojen ohitse ja olla
vielä trendikkäämpi kuin mitä brandit sinulle viestittävät. Voit olla
oman elämäsi individualisti, joka tuntee ja tietää omat ja luonnon
rajoitteet. Meillä kaikilla on oma tulevaisuutemme, kuluttaminen ei vie
sitä eteenpäin. Sensijaan uusiokäyttäminen eli kierrätys vaatteissa,
tavaroissa, huonekaluissa, ym. Ekologinen elämäntyyli, se on
maailmallakin saanut jo suurta kannatusta ja on todella trendikästä!
Jos kuljet kirpputorilta ostamissasi vaatteissa ( joiden ei tarvitse
näyttää tylsiltä! ) vietität kanssa ihmisillesi vastuuta ja omia
mielipiteitä. Kirpputoreilta tekee myöskin huiseja löytöjä, ei tarvitse
pelätä että täytyisi luopua omasta tyylistään täysin! Olen tehnyt jopa
lempi-vaate ostokseni kirpputorilta. Jos ei halua ostaa joka
tapauksessakaan käytettyjä vaatteita, niin ekologisia vaateketjuja on
jo paljon maailmalla, joiden vaatteiden materiaalien valmistuksessa ei
ole käytetty mitään luontoa tai ihmistä rasittavia ulkoisia tekijöitä.
Korostan sitä että on trendikkäämpää pitää huolta yhteisistä asioista,
kuin kääntää niille selkänsä!
Se on vaikeaa...tiedän. Olen itsekkin vielä "lapsen kengissä" tämän
asian kanssa, sillä olen tottunut kuluttamaan, tai ei, suorastaan
elänyt kuluttamiselle. Opettelen siis itsekkin. Opettelen ottamaan
vastuuta ympäristöstä ja pikkuhiljaa muuttamaan asenteitani omasta
mielestäni oikeaan suuntaan. Onneksi minulla on hyvä tukijoukko.
Onneksi minulla on myös vaatekaappi, jota olen vasta nyt alkanut
tarkastella "sillä silmällä". Olen tehnyt löytöjä, joita en edes
tiennyt kaapissani olevan. Voitte uskoa että nämä ovat olleet
jännittävät pari viikkoa. Kaikki tämä on vasta alkua...toivon todella
että pääsen kulutus vimmastani eroon ja niinkuin ystäväni sanoi; voin
olla taas vapaa! Katsotaan miten naisen käy.
maanantai, 18. elokuu 2008
Kommentit